Syömispulmien taustalta löytyy usein aistimusten käsittelyn ongelmia. Lapsi voi reagoida suun alueen aistimuksiin yliherkästi tai vaatia hyvin voimakkaan aistimuksen reagoidakseen (ns. alireagointi). Nämä sensoriset vaikeudet ilmenevät usein myös yhdessä jonkin muun ongelman kanssa (esim. refluksi, allergiat, autismin kirjon piirteet yms.) vaikuttaen lapsen syömiseen.
Syöminen on lapsen päivittäisistä toiminnoista sensorisesti vaativimpia. Kiinteää ruokaa syödessä, joka puraisulla muuttuu:
- Näköaistimus (muoto muuttuu)
- Kuuloaistimus (koostumus muuttuu)
- Tuntoaistimus (koostumus muuttuu)
- Makuaistimus (molekyylit rikkoutuvat)
- Hajuaistimus (molekyylit rikkoutuvat)
- Tasapainoaistimus (pään asento muuttuu, liikkuu)
- Proprioseptiivinen aistimus (vastus muuttuu)
Kun lapsi reagoi yliherkästi aistimuksiin, suurimmat pulmat tulevat yleensä esiin juuri suun alueella ja syödessä.
Aistiyliherkkyys syödessä
Suun alueellaan aistimuksiin yliherkästi reagoivat lapset ovat usein hyvin valikoivia syöjiä. He ovat usein herkkiä ruoan lämpötilalle, koostumukselle, ulkonäölle ja maulle. He huomaavat pienimmätkin muutokset tutussa ruoassa. Heillä on yleensä herkkä yökkäysrefleksi ja he reagoivat voimakkaasti erilaisille tuoksuille ja hajuille. Monesti aistiyliherkät lapset myös välttelevät koskemasta ruokaan eivätkä vie sormiaan tai tavaroita suuhunsa.
Aistimuksiin alireagointi syödessä
Suun alueen aistimuksiin alireagoivat lapset puolestaan eivät useinkaan ole kovin tarkkoja ruoan maun tai koostumuksen suhteen. He saattavat tosin suosia erityisesti hyvin voimakkaita makuja.
Usein aistimuksiin heikommin reagoivat lapset vievät sormiaan ja tavaroita suuhunsa normaalia pidempään ja syödessään he saattavat tunkea suunsa liian täyteen ruokaa. Heillä on usein puutteellinen yökkäysrefleksi ja lapsi saattaa kuolata vauvaiän jälkeenkin.
He voivat myös vahingossa purra itseään poskeen tai kieleen syödessään. Syöminen on usein kokonaisuudessaan sotkuisempaa kuin keskimäärin saman ikäisillä lapsilla.
Aistisäätelyn tukeminen ruokaillessa
Lapsen aistisäätelyä voidaan tukea sekä ennen ruokailua että sen aikana. Huomiota tulee kiinnittää lapsen vireystilaan, jonka tulee olla sopiva ja olon jäsentynyt, jotta hän pystyy suoriutumaan itselleen haastavasta tilanteesta/toiminnasta (ruokailusta).
Ennen ruokailua lapselle voi tarjota aistisäätelyä tukevia ja keskushermostoa rauhoittavia toimintoja. Näitä ovat yleensä syvätuntoa tarjoavat toiminnat tai vastusta vastaan toimiminen (proprioseptiikka). Aistiyliherkän lapsen kanssa on tärkeää kiinnittää huomiota myös ruokailuympäristön ärsykkeisiin (valot, äänet, värit jne.) etteivät ne ole kuormittamassa lasta entisestään.
Ruokailun aikana lapselle voidaan tarjota mahdollisuuksia rauhoittaviin tai vireyttä kohottaviin aistimuksiin. Keinoina voivat toimia mm. kaurapussi sylissä, jumppakuminauha tuolin jalkojen ympärillä, aktiivityyny tuolilla, pillillä juominen, kovien ja rouskuvien ruokien syöminen ruokailun aluksi jne.
Aistisäätelyhäiriön kuntoutus
Sensorisen integraation terapiassa työskennellään suoraan lapsen kanssa ja lisäksi tarjotaan ohjausta ja neuvontaa lapsen perheelle sekä muulle lähiympäristölle (esim. päiväkotiin). Lapsella on usein syömisvaikeuksien taustalla aistisäätelypulmien lisäksi hahmotusvaikeuksia tai motorisen toiminnan suunnittelun ongelmia. Näihin pyritään vaikuttamaan syömisvaikeuksien kuntouttamisen ohella.
Jokainen lapsi on erilainen ja tarvitsee yksilöllisen suunnitelman syömisvaikeuksien helpottamiseksi ja kuntouttamiseksi. Terapeutti arvioi syömisvaikeuksien taustatekijöitä, lapsen ruokavaliota, lapsen vireys- ja tunnetilaa sekä selviytymisstrategioita ruokailun aikana ja suunnittelee näiden pohjalta sopivan lähestymistavan ja menetelmät kullekin lapselle yksilöllisesti.
Kuntoutuksen avulla ja lähipiirin tuella lapsella on mahdollisuus selättää syömisvaikeudet ja löytää ruokailuista ja syömisestä iloa!
