Author Archives: Annukka

  • 0
toimintaterapeutti-imetyksen-tukijana-annukka-moilanen

Toimintaterapeutti imetyksen tukijana

Imetys on äidin ja vauvan yhteistoimintaa (co-occupation). Vauva-arjessa imetykseen ja vauvojen kehitykseen perehtyneellä toimintaterapeutilla voi olla avainrooli vauvan ja äidin yhteistoimintojen tukijana ja mahdollistajana. (Gibbs, Boshoff & Stanley, 2016, Vergara & Bigsby 2004.)

Onnistunut imetys on monimutkainen ja dynaaminen prosessi, johon vaikuttaa mm. vauvan suun motoriikka, fyysinen terveys, suun alueen herkkyys, asento, vuorovaikutus äidin kanssa sekä ympäristö (Caretto, Topolski & al, 2000, Vergara & Bigsby).

Toimintaterapeutin lähestymistapa on perhelähtöinen ja kokonaisvaltainen. Fokuksessa on yleensä vauvan suun motoriikka ja syömistaidot, vauvan itsesäätely, vanhempi-vauva suhteen kehitys sekä vanhempien ohjaaminen huomaamaan ja tulkitsemaan vauvan viestejä. (Caretto, Topolski & al, 2000 ja Rubio-Gurillo, 2019 sekä Royal college of Occupational Therapy 2015.)

Toimintaterapeutin osaamista kannattaa käyttää imetysvaikeuksissa erityisesti suun motoriikkaan, ympäristöön sekä vauvan aisti- ja itsesäätelyyn liittyen (Caretto, Topolsi & al, 2000).

Muualla maailmassa toimintaterapeutit imetyksen ja vauvan syömisen tukijoina ovat jo tuttuja ammattilaisia. Useissa ulkomaisissa tutkimuksissa todetaan, että toimintaterapeutin on suositeltavaa osallistua jo vastasyntyneiden teho-osastolla sekä myöhemmin kotiutumisen jälkeen vauvan syömisvalmiuksia ja -taitoja arvioivaan tiimiin ja olla mukana tukemassa vanhempia vauvan viestien tulkinnassa ja ohjaamassa heitä toimivaan yhteistoimintaan (mm. imetys) vauvan kanssa. Näissä tutkimuksissa suositellaan myös toimintaterapeutin käyttöä vauvan ympäristön muokkaamiseen niin osastolla kuin kotonakin optimaalisen syömistilanteen mahdollistamiseksi. (Ross & Browne 2013, Brown and Pridham 2007, Caretto at al 2000, Swift and Scholten 2010, Ward et al 2000, Flacking and Dykes 2013, Pickler et al 2013.)

Sensorisen integraation teorian ja terapian täydennyskoulutuksen saanut toimintaterapeutti on vauvan kehityksen asiantuntija ja perehtynyt erityisesti aistitiedon käsittelyn ja säätelyn merkitykseen. Motorisen kehityksen lisäksi vauvan aistisäätelykyvyllä on suuri merkitys vauvan ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen.

Aistikokemukset ja niihin reagointi on hyvin yksilöllistä, niin vauvalla kuin vanhemmallakin. Vuorovaikutuksessa vauvan reagointi aistimuksiin vaikuttaa hoivaajan tunnereaktioihin ja päinvastoin. Aistimuksiin reagoinnin laatu ja intensiteetti voi helpottaa tai vaikeuttaa kommunikointia. Aistiprosessoinnin häiriöt vaikuttavat myös itsesäätelyn kehittymiseen. Tällä on mm. imetyksessä suuri merkitys.

Aistisäätelyhäiriöisen vauvan imetys

Imetystilanne ja syöminen tarjoaa vauvalle aistimusten tulvan. Toimintaterapeutti arvioi ja tukee vauvan aistitiedon prosessointia ja aistisäätelyä. Hän ohjaa sekä tukee kaikkia vauvan hoitoon osallistuvia henkilöitä huomioimaan nämä asiat.

Arvioituaan vauvan aistisäätelykykyä ja muuta itsesäätelyä toimintaterapeutti muokkaa ympäristöä vauvan aistisäätelytarpeisiin sopivaksi. Tässä huomioidaan sekä fyysinen että sosiaalinen ympäristö.

Toimintaterapeutti ohjaa äitiä ja muita vauvan hoivaajia huomioimaan vauvan aistisäätelyn erityispiirteet sekä lukemaan vauvan kuormittumisen ja stressin merkkejä. Hän tarjoaa vauvalle yksilöllisesti juuri hänen tarpeitaan vastaavia aistimuksia optimaalisen vireystilan ja jäsentyneen imemisen mahdollistamiseksi. (Rubio-Grillo, 2019.)

Imemisen haasteet ja toimintaterapeutin tuki

Toimintaterapeutti voi vähentää vauvan ympäristöön, asentoon, motoriikkaan ja aistitiedon käsittelyyn liittyviä rajoitteita, jotka vaikuttavat imemiseen ja sen opetteluun.

Tutkimusten mukaan sensomotorinen interventio sekä vauvan suun alueelle että muualle kehoon edistää vauvojen syömistaitojen kehittymistä (Sandra Fucile et al 2011).

Vauvan imemisen haasteissa tukea voi saada toimintaterapeutilta mm. seuraavissa asioissa:

• Kielen liikkuvuus ja toiminnallisuus
• Imemisen rytmin tukeminen
• Tehoton imu
• Suun alueen aktivointi
• Korkea ja kapea suulaki
• Suun jänteiden kireydet
• Yliherkkä yökkäysrefleksi
• Itkuinen ja levoton vauva
• Refluksioireileva vauva

(Suzanne Evans Morris & Marsha Dunn Klein, 2000, Hwang, Lin & al, 2010, Ward et al 2000.)

Annukka Moilanen,

toimintaterapeutti, si-terapeutti, imetyskouluttaja

 

LÄHTEET:

A randomized controlled trial of routines-based early intervention for children with or at risk for developmental delay. Hwang AW, Chao MY, Liu SW. Research in Developmental Disabilities, 2013, 34(10), 3112-3123.

”Being in a womb” or ”playing musical chairs”: the impact of place and space on infant feeding in NICUs. Flacking R, Dykes F. BMC Pregnancy and Childbirth, 2013, 13, 179.

Current Parent Education on Infant Feeding in the Neonatal Intensive Care Unit: The Role of the Occupational Therapist. Vanessa Caretto, Krista Francois Topolski, Catherine McKinney Linkous, Dianne Koontz Lowman, Suzanne McKeever Murphy. The American Journal of Occupational Therapy. Jan/Feb 2000, vol 54, number 1, 59-64.

Effectiveness of Cheek and Jaw Support to Improve Feeding Performance of Preterm Infants. Yea-Shwu Hwang, Chyi-Her Lin, Wendy J. Coster, Rosemarie Bigsby, Elsie Vergara. The American Journal of Occupational Therapy. Nov/Dec 2010, vol 64, number 6, 886-894.

Effects of the neonatal intensive care unit environment on preterm infant oral feeding. Pickler RH, McGrath JM, Reyna BA, Tubbs-Cooley HL, Best AM, Lewis M … Wetzel PA, Research and Reports in neonatalogy, 2013 (3), 15-20.

Feeding Outcomes in Preterm Infants After Discharge from the neonatal Intensive Care Unit (NICU): A Systematic Review. Newborn & Infant Nursing Reviws, 2013, 13(2), 87-93.

Not feeding, , not coming home: parental experiences of infant feeding difficulties and family relationships in a neonatal unit. Swift MC, Scholten I. Journal of Clinical Nursing, 2012, 19(1/2), 249-258.

Occupational therapy in neonatal services and early intervention – practice guideline. Royal college of Occupational Therapy. RCOT Publications, 2015.

Oral and non-oral sensorimotor interventions enhance oral feeding performance in preterm infants. Sadra Fucile, Erika G. Gisel, David M. McFarland, Chantal Lau. Developmental Medicine and Child Neurology, 2011, 53: 829-835.

Oral motor feeding in the neonatal intensive care unit: exploring perceptions of parents and ossupational therapists. Ward MJ, Cronin KB, Renfro PD, Lowman DK, Cooper PD. Occupational therapy in Health Care, 2000, 12(2/3), 19-37.

Performance of an occupational therapist in a neonatal intensive care unit. María Helena Rubio-Grillo. Colombia Medica, 2019; 50(1), 30-39.

Pre-Feeding Skills: a Comprehensive Resource for Mealtime Development, 2nd edition. Suzanne Evans Morris & Marsha Dunn Klein. ProEd,2000.

The acquisition of parenting occupations in neonatal intensive care: a preliminary perspective. Deanna P. Gibbs, Kobie Boshoff & Mandy J. Stanley. Canadian Journal of Occupational Therapy, 2016, vol 83(2), 91-102.

The effect of maternal depressive symptoms and early maternal feeding behavior on later infant feeding behavior. Brown LF, Pridham K. Newborn & Infant Nursing reviews, 2007, 781), 56-63.


  • 0
samasta-padasta-kirja-kansi

Samasta padasta 1 & 2

Joka perheen keittokirja ”Samasta padasta –kaikki mitä tarvitset lapsiperheen nautinnolliseen ruokailuun” sisältää suositun kirjasarjan molemmat osat yksissä kansissa. Tämä lapsiperheiden keittokirjojen jättiläinen (450 sivua!) tarjoaa monipuolisia, helppoja ja herkullisia ruokaohjeita vauvavuosista alkaen läpi ruuhkavuosien.

Kirjan on kirjoittanut ruokatoimittaja ja kotitalousopettaja Outi Väisänen. Herkullisesta ja houkuttelevasta ulkonäöstä vastaavat valokuvaajat Riikka Kantinkoski ja Elvi Rista, kuvittaja Anna Salmi sekä graafikko Anna Salonen. Tätä kirjaa on ilo selailla ja lukea.

Ensimmäinen osa ”Samasta padasta: huippuhyvää kotiruokaa vauvalle ja itsellesi” tarjoaa ohjeita, joiden mukaan ruokaa syntyy samassa padassa sekä vauvalle että vanhemmille (ja tietysti myös perheen vanhemmille lapsille).

Resepteissä on ohjeet kuinka erotella vauvalle oma annoksena ennen suolan ja muiden voimakkaiden mausteiden sekä sopimattomien ruoka-aineiden lisäämistä. Vaihtoehtoja löytyy soseista sormiruokiin ja aamu-, väli- ja iltapaloista lämpimiin ruokiin sekä herkkuihin.

Kirjasarjan toinen osa ”Samasta padasta 2: puolessa tunnissa”  on kiireisen arjen pelastaja. Se tarjoaa pääsääntöisesti puolessa tunnissa tai alle valmistuvia ohjeita, joiden tuottama tiskin määrä on minimoitu.

Kantavana ajatuksena on ottaa myös lapset mukaan ruoanlaittoon ja kautta kirjan kulkee vinkkejä ja ohjeita kuinka kutsua lapset mukaan kokkaamaan ja maistelamaan uusia makuja. Myös tämän kirjan ohjeet sopivat  vauvoillekin.

Työssäni kohtaan päivittäin useita perheitä, joilla on haasteita vauvan tai pikkulapsen syömisen kanssa. Tyypillisiä pulmia ovat vauvan kieltäytyminen soseista tai vaikeudet siirtyä kiinteämpään ruokaa, taaperon ja isomman lapsen valikoivuus uusien ruokien suhteen ja erilaisten ruokien valmistaminen ja ruokaideoiden keksiminen.

Samasta padasta 1 & 2 tarjoaa paljon vinkkejä näiden syömispulmien ennaltaehkäisyyn sekä lievempien haasteiden selättämiseen.

Näin syömispulmaisten vauvojen ja lasten parissa työskentelevänä toimintaterapeuttina mieltäni lämmittävät erityisesti seuraavat kohdat kirjassa:

 

  • ”Jos vauva maistaa puolta tai vaikka neljännestä kirjan ruoista, hän tutustuu ensimmäisen vuoden aikana monipuolisesti ruoka-aineisiin ja mausteisiin. Näin makuaisti on avoimempi myöhemmin ja nirsoilu vähempää.” 
  • ”Monessa reseptissä on vinkkejä, kuinka voit ottaa jo pienenkin lapsen mukaan kokkailuun. Näin vaikutat positiivisella tavalla hänen ruokasuhteeseensa läpi elämän”

  • ”Joskus uuteen raaka-aineeseen tai mausteeseen tottuminen saattaa kuitenkin vaatia useita maistelukertoja, jopa 10-15. ”

  • ”Lapset ovat luonnostaan nirsoimmillaan 2—4 –vuotiaana, joten teet lapsellesi ja itsellesi palveluksen, jos hän tottuu monipuolisiin makuihin jo vauvana”

  • ”Vauva oppii kaiken syömisestä esimerkin kautta. Jos vauva syö kovin pitkään omia ruokiaan eri aikaan kuin muu perhe, ruokakokemukset jäävät hyvin yksioikoisiksi.”

  • ”Hyvään alkuun pääsee helposti: syö vauvan kanssa yhdessä aina kun mahdollista. Näin vauva tuntee kuuluvansa joukkoon. Hän myös hyväksyy uudet ruoat helpommin, jos hän näkee vanhemman syövän samaa. Anna vauvalle myönteistä palautetta pienistäkin edistysaskelista ruokapöydässä ja sanoita syömistä”

  • ”Tiesin kuitenkin, että suun motoriikan ja jopa puheen kehityksen kannalta on tärkeää, että vauva alkaa syödä karkeaa ruokaa ja paloja”

  • ”Kun lapsi näkee kasviksia ja muita ruoka-aineita kokkaamisen lomassa ja pääsee itsekin osallistumaan, ruoka muuttuu vähemmän epäilyttäväksi, hiljalleen jopa houkuttelevaksi ja herkulliseksi”

Kirjassa on lisäksi kokonaisen aukeaman verran vinkkejä, mitä tehdä, kun ruoka ei lapselle maistu. Nämä vinkit ovat kultaa!

Kirjan sisältämistä 150 ruokaohjeesta monet sopivat myös allergisille tai ne on melko helppo muokata omaan ruokavalioon sopivaksi. Tätä arvostan itsekin kahden allergisen lapsen äitinä.

Ohjeiden raaka-aineet myös löytyvät helposti lähikaupasta ja erilaiset symbolit ohjeiden ohessa helpottavat niiden noudattamista ja antavat vinkkejä mm. lapsille tehtäväksi sopivista työvaiheista tai maistelupaloista.

Tätä kattavaa ja kaunista keittokirjaa voin lämmöllä suositella kaikkiin lapsiperheisiin!