Refluksi johtaa lapsilla usein syömisvaikeuksiin

  • 0
Refluksi ja syömisvaikeudet

Refluksi johtaa lapsilla usein syömisvaikeuksiin

Odottaessani esikoistani vuonna 2008 olin Kaliforniassa pienten lasten syömisvaikeuksiin liittyvässä koulutuksessa (SOS Feeding). Koulutus kesti useamman päivän ja paljon aikaa käytettiin refluksin ja sen aiheuttamien syömisvaikeuksien käsittelyyn. Tuolloin lasten  refluksi oli minulle vielä melko tuntematon sairaus.

Muutamaa kuukautta myöhemmin sain tutustua refluksiin henkilökohtaisesti esikoiseni syntyessä. Hänellä oli hankala silent refluksi ja laajat allergiat. Myös kolme vuotta myöhemmin syntyneellä kuopuksellani on refluksitauti. Lasteni refluksin myötä olin perustamassa Refluksilapset ry:tä ja olen toiminut yhdistyksen hallituksessa siitä lähtien.

Vuosien varrella olen tavannut sekä yhdistystoiminnassa että työssäni lukemattomia refluksilapsia ja heidän perheitään. Lähes kukaan tapaamistani refluksilapsista ei ole selvinnyt täysin ilman jonkinasteisia syömispulmia.

Lasten gastroesofageaalisella refluksilla (GER) tarkoitetaan vatsan sisällön nousua takaisin ruokatorveen ja sen yleisin oire imeväisikäisellä on pulauttelu. Pulauttelu ei edellytä erityisiä tutkimuksia, jos lapsi on hyväkuntoinen, tyytyväinen ja normaalisti kasvava. Refluksin eräs muoto on ns. silent-refluksi, johon ei liity ylenmääräistä pulauttelua, mutta joka saattaa olla tavallista refluksia kivuliaampi vatsan sisällön seilatessa ruokatorvessa edestakaisin.

Refluksioireilun takana voi olla rakenteellista pulmaa, allergioita, vauvan liian kireä huuli- ja/tai kielijänne tai joskus rinnoista kovalla paineella suihkuava maito, jota vauvan on vaikea käsitellä (ns. suihkutissit). Refluksitaudista puhutaan silloin, kun lapsella on hankalia oireita tai ruokatorvessa todetaan tulehdus.

Refluksitauti on yksi yleisimpiä syitä pienten lasten syömisvaikeuksien taustalla. Voimakkaasti refluksioireilevat vauvat oppivat hyvin pian liittämään epämukavan olonsa ja kivuliaisuutensa syömiseen.

Vauvoilla refluksin yleisimpiä oireita ovat itkuisuus, pulauttelu/oksentelu, nieleskely, nukkumisvaikeudet, syömisvaikeudet ja hengitystieoireet. Isommilla lapsilla tyypillisiä oireita ovat vatsakivut, äänen käheys, nukkumisongelmat, levottomuus ja ärtyisyys, itkuisuus, huonovointisuus ja erilaiset syömisvaikeudet.

Refluksivauvan syömispulmat

Refluksitauti on yksi yleisimpiä syitä pienten lasten syömisvaikeuksien taustalla. Voimakkaasti refluksioireilevat vauvat oppivat hyvin pian liittämään epämukavan olonsa ja kivuliaisuutensa syömiseen. Heidän puolustautumiskeinonsa onkin useimmiten kieltäytyä syömisestä kokonaan tai vastustaa sitä voimallisesti.

Toiset refluksivauvat haluavat imetystä hyvin usein, jopa jatkuvasti koska maito itsessään toimii vatsahappojen neutralisoijana ja toisaalta rinnan imeminen rauhoittaa ja lohduttaa vauvaa. Kääntöpuolena on, että vauva saattaa syödä itsensä liian täyteen, mikä pahentaa refluksioireita.

Refluksioireilevan vauvan imetyksessä onkin usein omat hankaluutensa. Imetyksestä on kuitenkin huomattavia hyötyjä niin refluksivauvalle kuin hänen äidilleenkin, joten imetysvaikeuksiin kannattaa hakea ajoissa apua ja tukea. Imetysasennoilla, imetysdieetillä, syöttöjen tahdistamisella sekä erilaisilla keinoilla rauhoittaa vauvaa ja helpottaa hänen oloaan saadaan imetys usein sujumaan vaikeuksista huolimatta.

Refluksilapsilla usein myös aistiyliherkkyyttä

Refluksioireilevilla lapsilla on havaittu keskimääräistä enemmän aistisäätelyhäiriöitä, erityisesti aistiyliherkkyyttä. Refluksi itsessäänkin saattaa edesauttaa suun alueen herkkyyden lisääntymistä, mikä hankaloittaa uusiin ruokiin tottumista ja syömisen opettelua. Usein kiinteisiin ja erityisesti karkeampiin ruokiin siirtyminen on hankalaa. Aistiyliherkkä lapsi kokee erilaiset koostumukset suussaan epämiellyttäviksi, hajut ja maut hyvin voimakkaina ja hänen yökkäysrefleksinsä saattaa olla erittäin herkkä.

Refluksin myötä lapsen ruokavalio on usein suppeampi kuin muilla ikäisillään (esim. allergioiden, nielemisvaikeuksien, yliherkän yökkäysrefleksin tai suun alueen tuntoyliherkkyyden vuoksi) ja hän voi alkaa helposti vältellä syömistä tai syödä hyvin valikoiden. Lapsi saattaa syödä vain tietyn koostumuksen omaavia ruokia tai vain tietyn lämpöisiä ruokia jättäen mahdollisesti kokonaisia ruokaryhmiä pois ruokavalikoimastaan.

Refluksilasten syömisvaikeuksiin tulisikin puuttua ajoissa. Mitä pidempään vaikeuksia on ollut, sen pidempään myös niiden kuntouttaminen vie. Jo pienilläkin vinkeillä päästään usein hyvin alkuun (mm. haalea ruoka refluksikoille usein parasta, kovin kylmä ja lämmin ruoka provosoivat sulkijaa aukeamaan herkemmin) ja esim. monipuolisella aistimusten tarjoamisella suun alueelle luodaan hyvää pohjaa syömisen edistymiselle.

Voimakkaan refluksioireilun vuoksi suppeaksi jäävä ruokavalio ja/tai mahdolliset aistiyliherkkyydet saattavat myös aiheuttaa suun alueen motoristen taitojen kehityksen viivästymistä, joka tuo omat hankaluutensa ruokailuun ja syömiseen.

Syöminen on hyvin monimutkainen motorinen suoritus ja hankaluudet nielemisessä, pureskelussa tai kielen liikkeiden hallinnassa voivat estää lasta syömästä miellyttävästi ja turvallisesti erilaisia koostumuksia. Oraalimotoristen taitojen arvioiminen onkin tärkeä osa syömisvaikeuksien selvittelyä.

Refluksilapsen syömisvaikeuksiin kannattaa hakea apua ajoissa

Vanhemmilta lasten syömisvaikeudet vaativat kärsivällisyyttä ja ymmärrystä lapsen pulmien syistä ja luonteesta. Lapsen syömisvaikeuksista huolimatta ruokailutilanteet tulisi pitää mahdollisimman leppoisina ja stressittöminä. Syömisestä ei saisi ikinä luoda lapselle paineita ja pakottaminen on ehdottomasti kiellettyä.

Jos refluksilääkkeet on annettava lapselle väkisin, tulee niiden ottaminen pitää selvästi erillään ruokailuista. Älä anna lääkkeitä keittiössä ruokailulusikalla vaan erota selvästi kaikin tavoin ruokailu ja lääkkeet toisistaan.

Usein syömisvaikeudet myös jäävät vaikka itse refluksi olisikin jo saatu hoidettua. Opitut käyttäytymismallit (esim. välttäminen, epäluuloinen suhtautuminen, oheistoiminnat) ja muistot kivuliasta kokemuksista ylläpitävät syömisvaikeuksia pitkäänkin. Refluksilasten syömisvaikeuksiin tulisikin puuttua ajoissa. Mitä pidempään vaikeuksia on ollut, sen pidempään myös niiden kuntouttaminen vie.

Jo pienilläkin vinkeillä päästään usein hyvin alkuun (mm. haalea ruoka refluksikoille usein parasta, kovin kylmä ja lämmin ruoka provosoivat sulkijaa aukeamaan herkemmin) ja esim. monipuolisella aistimusten tarjoamisella suun alueelle luodaan hyvää pohjaa syömisen edistymiselle. Ensisijaista on toki saada lapsi mahdollisimman oireettomaksi.

Syömisvaikeuksiin on apua saatavilla ja kuntoutuksen tavoitteena on luoda ruokailuista mukava, yhteinen hetki koko perheelle, tukea lapsen oraalimotorista kehitystä ja aistisäätelyä sekä laajentaa lapsen mahdollisesti suppeaa ruokavaliota.

Annukka