Yök, en syö!

  • 0

Yök, en syö!

Category : Syömisvaikeudet

Lähes jokaisessa perheessä on tuttua lapsen ajoittainen nirsoilu ja valikoivuus ruokapöydässä. Pulmat ovat usein harmittomia liittyen lapsen kulloiseenkin kehitysvaiheeseen ja menevät nopeasti ohitse. Aina näin ei kuitenkaan käy.

Keskimääräistä hankalammat ruokailutilanteet ovat tuttuja noin joka kolmannen pikkulapsen kodissa, sillä asiantuntijoiden mukaan eriasteisia varhaislapsuuden syömisongelmia arvioidaan ilmenevän 20-40 prosentilla pikkulapsista.

Syömisvaikeuksien taustalta löytyy usein refluksi- ja/tai allergiaoireilua, aistisäätelyn pulmia (mm. suun alueen yli- tai aliherkkyyttä) tai epämiellyttäviä kokemuksia liittyen syömiseen tai suun/pään alueelle tehtyihin toimenpiteisiin.  

Usein ongelmat alkavat jo vastasyntyneellä. Vauva voi syntyä ennenaikaisesti pienipainoisena tai täysaikaisena kasvuhäiriöisenä. Hänellä saattaa olla hengitysvaikeuksia tai alkava infektio tai hän saattaa olla toipilas hankalan synnytyksen jäljiltä. Myös syömiseen vaikuttava perussairaus, kuten suulakihalkio tai jokin kehityshäiriö, voi tehdä syömisestä hankalaa jo elämän alkumetreillä.  Oman lisänsä ongelmavyyhteen voivat tuoda erilaiset imetysongelmat tai äidin omaan terveyteen ja jaksamiseen liittyvät seikat.

Lapsen nirsoilu aiheuttaa perheissä usein ahdistusta ja syyllisyyttä. Lievilläkin syömisongelmilla on ikävä taipumus muuttua helposti noidankehäksi. Lapsen kieltäytyessä toistuvasti syömästä, vanhempien stressi ja huoli ruokailusta ymmärrettävästi kasvaa. Lapsen huomatessa tämän, hän usein syö entistäkin huonommin ja noidankehä on valmis. Joillakin lapsilla syömisvaikeudet voivat kasvaa harmittomasta ja ohimenevästä ilmiöstä niin vakavaksi ongelmaksi, että lapsen kasvu häiriintyy ja kehitys viivästyy.

Syömisvaikeudet voidaan jaotella kolmeen eri luokkaan taustalla vaikuttavan syyn mukaan: motoriset, sensoriset ja käyttäytymisen vaikeudet. Motorisissa ongelmissa hankaluudet ovat yleensä kyvyssä imeä, pureskella tai niellä tai vaikeudessa hallita suunalueen, niskan ja vartalon lihaksistoa. Syömisvaikeuksien taustalla vaikuttavat sensoriset eli aistimusten käsittelyyn liittyvät vaikeudet ovat usein huonosti tunnistettuja. Tyypillisiä oireita ovat lapsen vaikeudet siirtyä uusiin makuihin, koostumuksiin ja ruoan lämpötiloihin. Nämä lapset ovat usein hyvin valikoivia syöjiä ja saattavat jättää kokonaisia ruokaryhmiä pois ruokavaliostaan.  Sensoriset vaikeudet ilmenevät usein yhdessä jonkin muun ongelman kanssa (esim. refluksi, allergiat, autismikirjon piirteet yms).

Käyttäytymisen ja vuorovaikutuksen ongelmat ovat taas syömisvaikeuksien taustalla huomattavasti harvemmin kuin yleisesti luullaan ja jopa diagnosoidaan. Amerikkalaisten tutkimusten mukaan vain 3-10 % syömisvaikeuksista on puhtaasti käyttäytymisen ja vuorovaikutuksen ongelmia ja 90-97 %:n taustalla on erilaisia fyysisiä sairauksia, motorisia ja/tai sensorisia ongelmia. Käyttäytymisen ja vuorovaikutuksen pulmat usein kuitenkin liittyvät suurimpaan osaan pienten lasten syömisvaikeuksista.

Suomessa pienten lasten syömisvaikeuksien kuntoutus tuntuu olevan vielä lapsen kengissä ja painottuvan voimakkaasti pikkulapsipsykiatrian puolelle. Paljon on kuitenkin tehtävissä jo ennen kuin ollaan syömispulmien kanssa siinä pisteessä, että tarvitaan lastenpsykiatrista hoitoa.

Pienten lasten syömisvaikeudet aiheuttavat paljon huolta, surua ja turhautumista näiden lasten vanhemmille. Huoli lapsen terveydestä, kasvusta, kehityksestä ja ravintoaineiden saannista kuormittaa arkea eivätkä ympäristön luomat paineet ja mahdollinen asian ymmärtämättömyys ainakaan helpota tilannetta. Syömisvaikeuksiin on kuitenkin saatavilla apua. Varhainen puuttuminen on syömispulmien kanssa ensi arvoisen tärkeää ja vanhemmat voivat tehdä paljon pulmien ehkäisemiseksi sekä niiden voittamiseksi.

Olen työskennellyt syömispulmaisten lasten kanssa jo viisitoista vuotta ja matkan varrella kouluttautunut erilaisten lähestymistapojen ja menetelmien osaajaksi. Suurimman oppini pienten lasten syömisvaikeuksista olen kuitenkin saanut omalta pojaltani. Molemmat lapseni ovat laajasti ruoka-allergisia refluksilapsia ja kuopuksella nämä sairaudet oireineen ovat tuoneet mukanaan syömisvaikeuksia. Olen siis saanut myös itse käydä läpi koko sen tunnekirjon, jota lapsen syömättömyys vanhemmassa aiheuttaa surusta ja huolesta turhautuneisuuteen ja kiukkuun. Toisaalta olen saanut kokea myös sen ilon, onnen ja helpotuksen, kun lapsi maistaa ensimmäistä kertaa uutta ruoka-ainetta, syö kerrankin vatsansa täyteen tai haluaa itse spontaanisti kokeilla jotakin uutta ruokaa.

Tässä blogissani haluan jakaa tietoa sekä antaa käytännön vinkkejä pienten lasten syömispulmien kanssa kamppaileville perheille sekä heidän kanssaan työskenteleville ammattilaisille. Mukavaa matkaa syömisen ilon löytämiseen!



Leave a Reply